Markkinoille tuotuna tuotteelle tapahtuu kummallinen asia: siitä tulee legitiimi.
Kodit on sisustettu sellaisia esineillä, mitä on tuotu kodin ulkopuolelta. Näiden esineiden valitseminen suuremmasta määrästä vaihtoehtoja on se makukysymys. Sisustajan täytyy ”perustella” valintojaan, muttei sitä, miksi sellaisia myydään. Kun esinettä myydään, ostajan lisäksi joku muukin (myyjä, valmistaja, ideoija) on ajatellut sen olevan hyvä.
Jos haluaa päästä helpolla, ostaa siis valmiita esineitä. Itse tehdyt joutuvat tarkempaan syyniin ja se on riskialttiimpaa. Itse tehdessä ottaa riskin: epäonnistuessaan (jos muut eivät lähde muotiin mukaan) se näyttää pahalta.
Jos on tarpeeksi trendsetteri, on pakko tehdä itse tai muokata (muokkaaminen eli bricolage sosiologi Michel de Certeaun mukaan).
Tuotteen ostaminen ei muuten kerro siitä, mihin sitä käyttää. Ihmiset voivat keksiä tuotteille mitä ihmeellisimpiä käyttötarkoituksia täysin tuotesuunnittelijoiden mielikuvituksen ohi. Se juuri kulutus- ja käyttötutkimuksessa on hienoa.
Minusta on sääli, että käsityöläisyys hupenee, kun tavaraa syydetään meille joka tuutista. Onneksi ihmiset sentään ovat edelleen kekseliäitä.
Tekstit
1 kommentti:
Kuulin juuri mielenkiintoisen asian Afrikkaan lahjoitetuista leluista, tietenkin hyvää tarkoittaen.
Amerikasta oli tullut muovisia leluja ja mm. muovinen liukumäki. Paikalla oli (tällä kertaa) suomalainen, joka näytti mitä leluilla tehdään, itse eivät olisi tienneet.
Kirjoituksessa mainittu asia myös tavaroiden käyttöön liittyvästä luovuudesta jäi siis tässä käyttämättä, sillä olisi ollut TODELLA mielenkiintoista nähdä mitä afrikkalaiset olisivat niillä oikeasti tehneet. Mikä olisi ollut esim. liukumäen uusi käyttöidea? Se jäi näkemättä.
Tähän sisältyy myös se ajatus, että Amerikassa luultiin muuallakin tarvittavan samoja muovileluja kuin heidän lapsillaan on, ottamatta huomioon afrikkalaisten lasten leikkiperinteitä ja tarpeita.
Kai pikkulapio ja pikkusankko sentään olisi tiedetty, mutta (PLEASE!) ei muovinukkeja Afrikkaan.
UK
Lähetä kommentti