Vaatteista, peruskauraa

Tässä vähän siitä, mitä yleensä teen, nimittäin vaatteista ja niiden eettisyydestä.

Vaatteet ovat ihania kapistuksia, koska niihin liitetään niin monimutkaisia sosiaalisia arvostelmia.

Tein graduni vaateyritysten välisistä valtasuhteista. Kun Suomen rajoja avattiin kauppapolitiikalla, kotimainen vaatetusteollisuus joutui kovenevaan kilpailuun ulkomaisen kanssa. Sen seurauksena ala kuoli Suomessa lähes täysin 80- ja 90-lukujen taitteessa. Työvoiman siirtyminen Suomen rajojen ulkopuolelle ei siis vaatetusteollisuudessa ole mikään uusi juttu.

Valta on siirtynyt vaatteen tuotantoketjussa koko ajan valmistajalta brändiyhtiöön päin sikäli kuin valmistajia jäi Suomessa eloon. Osa muuttui brändiyrityksisksi tai ryhtyi jopa jälleenmyyjiksi. Kuluttajaa, makuja, muotia ym. koskeva tieto on Etelän yrityksille vaikeasti saavutettavaa, jonka lisäksi sitä varjellaan Pohjoisen yrityksissä.

Laajensin sittemmin FinnWatchissa työskennellessäni vaatteiden eettisyyteen. Olen tehnyt aiheesta kaksi selvitystä: Vaatteita Etelästä 2006 ja Hikipajat pinnalla 2008, jälkimmäisen urheilukaupasta. Molemmat ovat luettavissa täällä. Kyselin suomalaisilta yrityksiltä mistä ne hankkivat vaatteet, ja asetetaanko hankinnassa mitään eettisiä periaatteita. Selvityksiä voi siis käyttää ostopäätösten tukena.

Minulta kysytään monesti, miten vaatteita pitäisi ostaa ollakseen eettinen. Vastaus ei ehkä tyydytä: Kaikilla yrityksillä on paljon matkaa siihen, että mitään voisi suositella. Positiivista on kuitenkin, jos yritys tekee eettisyyden eteen edes jotakin. Katso esimerkiksi kansainvälisen Clean Clothes -kampanjan sivuilta eettisistä vaatteista. Melko kriittisiä ovat, ja hyvä niin.