sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Tyyli on muodin vastakohta eli tyylin, muodin ja trendin eroista

Tyyli ja muoti ovat sosiaalisia ilmiöitä, jotka vaikuttavat kulutukseen monimutkaisilla tavoilla. Tyylillä ja muodilla on esteettistä arvoa, jonka lisäksi ne ovat tärkeitä kulutuksen, eli rahan käytön, tutkimukselle.

Georg Simmel on 1800-luvun puolessa välissä syntynyt saksalainen sosiologian klassikko, jonka Muodin filosofia (1905/1986, 38-39) on edelleen pääosin ihanan ajankohtaista luettavaa.

Simmelin inspiroimana ajattelen muodin olevan kuin aalto: Uuden muodin omaksuu ensin pieni joukko, minkä vaikutuksesta muoti leviää ja aalto kasvaa. Tavoittaessaan eniten massaa muoti on laajimmillaan ja lopuksi se kuihtuu seuraavan aallon tieltä. Ollessaan muotia muoti on jo kuollut: Kun suuri massa on omaksunut muodin, uranuurtajat ovat laittaneet liikkeelle jo uuden, ja massan juuri omaksuma muoti on auttamattomasti vanhaa.

Muodin ja tyylin käsitteille on annettu tieteellisessä keskustelussa erilaisia määritelmiä ja arkipuheessa käsitteet monesti sekoittuvat keskenään. Yleensä muoti mielletään pukeutumisesta puhuttaessa muotimaailman tuotokseksi, joka ilmenee ideaalityyppisenä muotilehdissä ja muotinäytöksissä.

Tyyli mielletään useimmiten pysyvämmäksi kuin muoti. Puhutaan klassisesta tyylistä, joka on klassisen kauneuskäsityksen mukaista ja muuttumatonta, eli muodin vastakohta. Toinen tyylin merkitys on henkilökohtainen tyyli, joka tarkoittaa sitä, että yksilö on luonut oman tyylinsä muoteja ja vaikutteita sekoittamalla (samaa kuin Pierre Bourdieun habituksen ajatus).

Trendi taas on nopeasti vaihtuvaa muotia. Eräs vaaetalan ammattilainen on sanonut, (Elina Grundstömin toimittamassa Globalisaation portinvartijat -kirjassa, s. 95) että Suomessa ei osattu myydä trendiä ennen kuin H&M tuli. Allekirjoitan tuon väitteen.

Tyyli, muoti tai trendi ei koskaan voi olla täysin henkilökohtaista. Kukaan ei voi luoda tyyliä, muotia tai trendiä yksin, vaan se on aina osa sosiaalista ympäristöä. Tyyli edellyttää, että kokonaisuus on sekoitus uusia ideoita ja tarpeeksi paljon vanhaa ja totuttua, jotta katsojat osaisivat luokitella sen suhteessa muihin tuntemiinsa ilmiöihin. Muuten se näyttää vain friikiltä. Itse asiassa trendsetterin (tai uuden muodin luojan) uusi tyyli näyttää aina friikiltä niistä, jotka eivät kuulu samalle sosiaaliselle kentälle (Pierre Bourdieun termi). Trendsetteri ottaa myös aina riskin: jos muut eivät seuraakaan häntä, uusi tyyli jää friikiksi.

Muodilla on kaksi puolta: toisaalta se tarjoaa erottautumisen välineen, toisaalta mahdollisuuden muodin maskin alle piiloutumiseen. Muoti tarjoaa hyväksytyn ja samalla kadehditun tavan pukeutua. (Simmel 1986, 22-25.)

Voiko muodilla huijata? Voi. Suomessa (toisin kuin Ranskassa) voi esimerkiksi jossain määrin ”huijata” vaikutelmaa omasta yhteiskunnallista asemasta ja taitava pukeutuja voi onnistua ilmentämään taloudellista, kulttuurista tai sosiaalista pääomaa enemmän kuin hänellä niitä oikeasti on.

Kaikki eivät välttämättä halua erottua lainkaan. On muodikkuuden liioittelijoita ja muodin kieltäjiä (Simmel 1986, 48-50). Vaikka Simmel kirjoittaa muodista esimodernina ilmiönä, jossa ylemmät luokat erottautuvat alemmistaan, hän on huomannut, että muodilla voi leikkiä.

Ja Simmelin essee oli kirjoitettu 1800-luvulla!
Blog Widget by LinkWithin

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitä erottautumiseen tulee, siinä on rajoja - toisaalta sitä huomaa haluavansa kiinnittää huomiota, jäädä mieleen. Toisaalta jos on liian huomiotaherättävä tulee helposti ylipukeutunut olo... Kysymys on kai siitä että keneltä sitä haluaa tunnustusta, keneltä ei, ja kuinka paljon.

Jostain syystä minulle lähetettiin hiljattain näytenumero Trendi-lehdestä. Yleensä en jaksa lukea lainkaan naistenlehtiä, mutta siihen jaksoin syventyä yllättävän hyvin (toki löytyi myös paljon ärsytystä herättävääkin asiaa). Jotkin lehden ideoista vaikuttivatkin ihan hyviltä, ja kokeilin jopa niitä niillä välineillä, joita kotoa löysin. Hauskaa! Kuitenkin huomasin myös, ettei lehden lukemisen jälkeen omasta vaatekaapista tuntunut löytyvän sopivaa päällepantavaa. Leikittely uusilla tyyleillä oli todella virkistävää, mutta samalla sain ajatella kuinka pelottavan voimakas vaikutus näköjään tuollaisilla kaupallisilla trendeillä minuunkin on... Jos olisi rahaa, lähtisin heti shoppailemaan! Huh.


LV

Outi Moilala kirjoitti...

"Kysymys on kai siitä että keneltä sitä haluaa tunnustusta, keneltä ei, ja kuinka paljon."

Erinomainen pointti! Tätä lähtee ajattelemaan liikaa jotenkin yhteiskunnan rakenteesta ja ihmisryhmistä käsin. Lähipiiri on tärkeä, vaikkakin pukeutuminen näkyy myös tuntemattomille.

Naistenlehtien lukeminen tekee minullekin pahaa. En siksi lue niitä. Sen oikein huomaa, kuinka ne vaikuttavat alitajuisesti: tällainen sinun kuuluisi olla. Ne mainokset erityisesti saavat tuon aikaan.

Olen huomannut tuon vastaavan ostomanian tarttuvan Sinkkuelämää-sarjasta. Ja kyllä, olen katsonut sitä melko paljonkin. Sarjassa seksuaalisuus, hyvältä näyttäminen ja ostaminen on yhdistetty hyvin koukuttavalla tavalla.

Jotkut shoppailevat pahaan oloon. Liittyykö tuo seksuaalisuuden ja ostamisen välinen koukku tyydyttävän seksin puutteeseen? Sarjassahan kaikilla on jatkuvasti säpinää. Veikkaan, että mainostajat ovat huomanneet tuon ajat sitten, seksillähän tunnetusti myydään mitä vaan.

Eräs arvostamani ihminen sanoi kerran hyvin, että "mitä yhteistä on onnellisella perheellä ja pesuaineella?" Niin. Tuollaista pientä keskustelua on ihan hyvä käydä päänsä sisällä, kun mainoksia tuputetaan: Liittyvätkö nämä asiat nyt taas mitenkään yhteen?