lauantai 15. elokuuta 2009

Materialismista


Tämä vaatteista ja kulutuksesta kirjoittelu voi olla jonkun mielestä pahaa materialismia. Materialismia se onkin, mutta ei minusta pahaa. Pahaa materialismia on se, että ei rakasta tavaroitaan.
Niin. Pahaa materialismia on, jos vain ostaa ja ostaa sellaista, mitä ei käytä. Jos taas ostaa sellaista, mitä käyttää ja jota rakastaa ja korjauttaa tavaransa, se on hyväksyttävää materialismia.

Materialismi sosiologisessa asiayhteydessä tarkoittaa esineiden itseisarvoa ja materian arvostamista sen itsensä vuoksi. Elämänasenteena materialisti ei näe esineillä siis ainoastaan välinearvoa toiminnassaan vaan hän haalii esineitä niiden itsensä vuoksi.
Hyvin sanottu.
Mikä tekee sinkun kodin? Se ei voi olla vakiovastaus ihmiset, koska sinkku on sinkku. Kodin tunnelma? Pullantuoksu?
Veikkaan, että kodin tunnelman luo pitkälti se oma tila ja omat tutut tavarat. Materialismia sekin. Pullakin on materiaa.
Kuuntelin kerran radio-ohjemaa fengshuista. Siinä sanottiin, että toisin kuin meillä, Kiinassa ei ajatella, että on jotakin erillistä henkistä. Fengshui ei ole oikeastaan sen mystisempää kuin miltä se näyttää: että tavarat on aseteltu tiettyihin asentoihin. Mahdollinen henkisyys liittyy erottamattomana niihin esineisiin, ilmansuuntiin ja muuhun, mitä fengshuissa on, eikä henkisyys leiju niiden yläpuolella. Kahtiajako henkeen ja materiaan (ruumiiseen) onkin länsimainen ilmiö. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Blog Widget by LinkWithin

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Missä menee materialismin raja, jos kyse on ruoasta?

Itse tänään mietin, että pidän ihan tosi paljon syömisestä. Jos on tarpeeksi hyvää ruokaa, saatan ahtaa itseni helposti käsittämättömään ähkyyn. Vihoviimeistä on joutua koko illaksi istumaan napostelukulhojen viereen, koska olen aivan käsittämätön napostelija! Tämä ei kylläkään näy painossa, mutta muuten hyvinvoinnissa, sillä liiasta syömisestä, sokerista yms menee nopeasti vatsa sekaisin. Olen yrittänyt opetella pito- ja buffetpöytiin sellaista loppujen lopuksi ruokaa ja omaa itseä arvostavaa käytöstä, ettei tarvitse hyvällä ruoalla saada itseään huonoon vointiin, vaikka jotain jäisikin maistamatta...

Itse pidän kovasti ruoanlaitosta, ja omat tekemäni ateriat koostan ateriat yleensä vaistonvaraisestikin sen verran monipuolisesti (ja toivon mukaan terveellisesti), ettei paljostakaan ruoasta tule välttämättä pahaa oloa.

LV

Anonyymi kirjoitti...

Sikälikin hauska aihe, että juuri pyörittelin ajatusta oman blogin perustamisesta, jonka aihepiiri tulisi luultavasti olemaan hyvinkin "materialistinen". Mutta se olisikin sellaista "rakkaudellista" materialismia, jossa tulisi ilmi minulle hyvän olon tuottavia asioita. Joita ei tosiaankaan marketista osteta! Korkeintaan osa raaka-aineista.. ;)

LV

Outi Moilala kirjoitti...

Niin, ystäväiseni, syöminen on niitä harvoja oikeita iloja maailmassa.

Voihan ruokaa toki ostaa ja heittää pois isoja määriä, mutta sitä voi kuluttaa vain rajallisen määrän. Mikä sitten on paljon ja mikä vähän, on sitten toinen kysymys. Ateriasi ovat minusta aivan mahtavia ja terveellisiä vielä kaiken lisäksi!