Edistystä Ruotsin julkisissa hankinnoissa

Joulun kunniaksi hyviä uutisia Ruotsista.

Ainakin kaksi kolmesta ruotsalaisesta lääneistä (landsting) asettaa eettisiä ehtoja ostoissaan. Parannus on suuri, toteaa vaatteiden eettisyyttä ajavan Clean Clothes -kampanjan Ruotsin toimisto Rena Kläder sivuillaan.

Ruotsalaiset ovat laatineet nettiin hienon liikevaloväreillä toimivan kartan siitä, missä mennään. Punaista on enää harvassa, lähinnä pohjoisessa. Punainen tarkoittaa, että lääni ei aseta mitään eettisiä ehtoja tai se ei vastannut kyselyyn. Keltainen merkitsee eettisten ehtojen asettamista ja vihreä tarkoittaa, että lääni myös valvoo ehtojensa toteutumista.

Vähintään 14 lääniä 21:stä asettaa eettisiä ehtoja tietyissä tuoteryhmissä, kun vuonna 2006 vastaava luku oli nolla. Hankintayksiköt ovat laatineet omia yhteiskuntavastuun toimintaohjeistoja yhteistyössä toisten läänien yksiköiden kanssa. Tällä hetkellä vain neljä lääniä 21:stä ei aseta ehtoja, loput kolme saivat punaisen värin, koska ne eivät vastanneet kyselyyn.

Eettiset (ILOn periaatteiden mukaiset) ehdot koskevat kuitenkin vasta tiettyjä yhteiskuntavastuun riskituoteryhmiä. Näitä tuoteryhmiä ei ilmoitettu selvityksessä, mutta Rena Kläder ilmoittaa esimerkiksi palkkoihin, työaikoihin ja työturvallisuuteen liittyviä ongelmia olleen erityisesti huonekalujen, tietokoneiden, elintarvikkeiden, tekstiilien, työvaatteiden ja rakennusmateriaalien valmistuksessa. Ruotsissa ovat olleet esillä järjestöjen paljastavien raporttien muodossa lisäksi ainakin jalkineet, urheiluvälineet, sairaalatarvikkeet (kirurgiset instrumentit ja sairaalatekstiilit) sekä leikkokukat. Myös muissa tuoteryhmissä on eettisiä ongelmia.

Rena Kläder ja kumppanijärjestö Fair Trade Center vaativat kunnollisen palkkatason asettamista ja suosittelevat ehtoja asettamattomille hankintayksiköille yhteistyötä muiden kuntien ja läänien kanssa toimintaohjeistojen luomiseksi.

Edistys on ollut järjestöjen ja kuntalobbareiden ahkeran työn tulos. Nyt alkaa hankintaehtojen toteutumisen kontrolloiminen, toteavat järjestöt.

Suomessa lähtötilanne oli sama: Yksikään julkinen hankintayksikkö ei asettanut eettisiä ehtoja missään tuoteryhmissä vuonna 2006 (FinnWatch yleiskuva 2006 pdf). Sen jälkeen tehdyissä rakennusmateriaalien selvityksissä ilmeni, että tahtoa olisi hankintayksiköissä jonkin verran, mutta keinoista oli epäselvyyttä (FinnWatch katukivet 2008 pdf ja kaivon kansistot 2009 pdf).

Kunnanvaltuustosta tai hankintayksiköstä voisi aloittaa luomalla yleiset hankinnan eettiset periaatteet. Tuoteryhmäkohtaisessa ohjeiston käytännön toteuttamisessa eri kuntien hankintaorganisaatioiden välinen yhteistyö on välttämätöntä ehkä Suomen rajojen ylikin.

Liikennevalokarttaa on ihailtu Suomessa järjestötyöntekijöiden keskuudessa. Milloinkahan meille saadaan samanlainen?